Koulutusta - - Pennut - - Tarinoita - - Ajatuksia - - Uutisia - - Vieraskirja - - Etusivu

 

Ajatuksia kanakoirista

- Reppukoiria
- Sellalle
- Avotunturissa
- Syksyn rippeet pakenevat
- Tuisku ja yö 

 

 

Tuisku ja yö

Olisinpa kämpällä, nyt kun on tuisku ja yö,
vois kuunnella laulua tuulen, sen hirsiseinän viertä,
kun pohjan kylmä viima, vasten toista vahvaa lyö
vain kuunnella rapsetta, kaminan paloa, sen kieltä.

Olisinpa kämpällä, kun nyt nietosta kertää
vois kynttilän sytyttää, ehkä kirjoittaa rivin,
siinä hetkessä sillon, mieli metsiin taas lentää
tuo mieleeni ajan, sen syksyn, jonka elin.

Olisinpa kämpällä, mukana koirani parhaat
kun vois laverille nousta ja huopaansa kiertyy
sais kutsua viereen ne toverit varmat
ja ne ystävät kalliit, siihen nukkumaan viertyy.

Olisinpa kämpällä, enkä kaupungissa taas
vois kuvitella, olla, eri elämää elämässä
vaan jokin mua sitoo, kuin juurena maas
en siellä vaan ole, olen vankina tässä.

Olisinpa kämpällä, taas saapuessa syksyn
ja vois seisojain kanssa, metsät ympärille sulkee
mutta siihen on aikaa, sen kai mä hyväksyn,
nyt vain ajatukset illoin, näin metsiin ne kulkee.