Koulutusta - - Pennut - - Tarinoita - - Ajatuksia - - Uutisia - - Vieraskirja - - Etusivu

 

Ajatuksia kanakoirista

- Reppukoiria
- Sellalle
- Avotunturissa
- Syksyn rippeet pakenevat
- Tuisku ja yö 

 

 

Sellalle
 

Tässä hetkessä sinulla on vain minut
ja minulla nyt sinut, johon luottaa

miksi sinulle kaikki,
on vain minä, jängän laita, linnut ja syksy
tämä hetki, se mitä teet, mitä olet, mitä elämme

mikä minä olen omistamaan sinut,
kokemaan sinut,
jängän laidan ja syksyn

sinä voisit valita,
voisit valita kenet vain tai vain itsesi
tehdä kaiken kelle muulle vain
tai itsellesi.

Miksi valitset minut?
Miksi teet kaiken minulle?
En ole sinua pakottanut, en lahjonut,
en uhkaillut, en juuri kiittänyt.

Minä en voi valita, voin vain nähdä
että olet minun, joka jänteelläsi, lihaksellasi,
että minulla on sinut, jängän laita ja syksy

Vaikka minulla olisi syksy ja jängän laita
mutta ei sinua, mitä minulla olisi?
ei olisi nyt edes syytä ihmetellä,
mitä olen saanut

Siis mitä olen tehnyt,
että minulla on jotain tuollaista kuin sinä,
joka tekee kaikkensa, vain minulle?

Tekee kaikkensa,
jotta nauttisin sinusta,
jängän laidasta ja syksystä,
jotta tietäisin, että minulla on juuri nyt joku,
joka elää niin kuin minäkin
tätä hetkeä, toden unta, joka katoaa taas pian.

Se mitä olen sinulle velkaa näistä muutamasta vuodesta,
kasvaa korkoa joka päivä.
Silti yksi nojaus, kyljelle taputus,
yksi kämpällä päällesi laitettu huopa
on sinulle kuin vuoden palkka,
vaikka tiedän etten voisi sinua millään koskaan korvata,
enkä sinulle ilman korkojakaan palkkaasi maksaa.