Eetu

Tästä se lähti. Perheemme ensimmäinen seisova lintukoira oli karkeakarvainen saksanseisojauros Eetu vuonna 1983. Eetulla jahdattiin siten kuin nyt ilman oikeastaan mitään seisojaoppeja osattiin. Ammuttiin kun oli paikka, seisoi koira tai ei. Yleensä kuitenkin seisoi, mutta jos törmäsi ja lintu oli hollilla, niin aina paukkui.

Tämä koira oli rankan sukusiitoksen tulos ja se näkyi. Karski ja arvaamaton, toki yleensä ihan mukava koira, mutta jokin piru siinä asui ja joskus silmissä oli sellainen palo, ettei oikein tiennyt onko se tulossa päälle vai mitä se meinaa.

Eetu lopetettiin parin syksyn jälkeen kun se puri naapurin poikaa käteen tilanteessa, jossa leikimme jotain hipan tyyppistä pihallamme. Luuli kai, että poika jahtasi minua tosissaan.

Eetu jätti kuitenkin minuun kytevän kipinän kanakoiralla metsästyksen jännityksestä ja monipuolisuudesta, johon saksanseisoja pystyy.