Koulutusta - - Pennut - - Tarinoita - - Ajatuksia - - Uutisia - - Vieraskirja - - Etusivu

 

Koulutusta

Peruskoulutus
- Huoneentaulu
- Koiran motivointi

Metsästyskoulutus
- Nouto, juttu outo?
- Hakevalle riistaa riittää
- Ohjauksen opettaminen
- Pysähtyvä koira

Sananen motivoinnista

Olin armeija-aikaan Kainuun Prikaatilla Sotakoiraosastolla ja pääsin siellä tutustumaan Puolustusvoimien saksanpaimenkoiriin ja niiden koulutukseen vastasissihommiin ja virkatehtäviin.

Leimansa koulutukselle KaiPr:llä antoi koirien motivointi tehtäviä varten ja palkitseminen juuri oikealla hetkellä. Innostunut, motivoitunut koira teki kaiken mielellään ja palkkiona oli aina hauskaa toimintaa ohjaajan kanssa. Makupaloja ei käytetty juuri lainkaan.


Taisteluleikissä koiran huomio kiinnittyy ohjaajaan, ei esim. hänen taskussaan olevaan makupalaan. Pelkkä motivointimötikkä ei koiraa kiinnosta, ellei ohjaaja ole mukana leikissä.

Kun koiran viretila saadaan nostettua, on se tarkkaavaisempi ja motivoituneempi tekemään mitä ohjaaja käskee.


Heti kun koira tekee halutun liikkeen, palkitaan se vapautuksella ja leikillä. Koiran kontakti ohjaajaan on hyvä, kuten kuvasta näkyy. (Kuvasarja: Tuomo Laajalahti, parivaljakkona Liisa Laajalahti ja Google.)

 

 

Missä motivoinnissa on kyse?

Itse olen motivoinut koirani varsinkin tottelevaisuusharjoitusten yhteydessä. Yksinkertaisimmillaan motivointi on koiran vireystilan nostoa leikillä ja riehumisella. Koiran huomio kiinnitetään ohjaajan kanssa puuhaamiseen, riekkumiseen. Itse kutsun motivointia "hetsaamiseksi". Flegmaattisen, haluttoman ja vireettömän koiran koulutus on tuloksetonta, siksi monesti tarvitaan motivointia. Motivoinnin perustana tässä on saalisvietti.

Miten?

Hyvä apuväline on esim. vanha pyyhe, joka on kierretty rullalle ja teipattu kangaserkkarilla patukaksi. Koira on hyvin helppo saada innostumaan tällaisella apuvälineellä. Koiran luontainen saalisvietti ajaa sen tavoittelemaan ohjaajan heiluttelemaa pyyhemötikkää. Jos koira ei innostu, pistetään aina vaan enemmän itseään peliin, kunnes koira saadaan mukaan leikkiin.

Juuri kesken kovimman taistelun käsketään koira irti mötikästä ja annetaan sille jokin jo opetettu käsky, esim. "istu". Heti kun koiran persaus tavoittaa maankamaran, palkitaan koira "vapaa" -luvalla ja aloitetaan uusi riekkuminen ja palkitseminen taistelulla.

Mitä hyötyä?

Tällaisessa toiminnassa olen huomannut koiran kiinnittävän huomattavasti enemmän huomiota ohjaajaan kuin esim. makupaloilla palkitsemisessa. Koira saa palkkioksi hyvästä toiminnasta hauskan hetken ohjaajan kanssa. Makupalalla palkittaessa koiran huomio on ruuassa, ei ohjaajassa.

Esimerkiksi Veeti on harjoitusten alussa aivan hepakassa. Vaikkapa seuraaminen on erittäin tiivistä ja koira pitää tiukan kontaktin minuun. Se tekee kaiken mahdollisimman hyvin, jotta saisi palkkioksi leikin ohjaajan kanssa.

Pelkkä motivointipatukan tarjoaminen koiralle ei useinkaan ole tuleksellista. Ohjaajan on pistettävä itsensä likoon. Välillä joudutaan murisemaan ja kierimään maassa koiran kanssa, jotta koira saadaan kunnolla syttymään hommaan.

Yleisiä ohjeita

Mieti aina harjoitus etukäteen. Mieti millaisia asioita haluat korostaa, millaisesta toiminnasta palkkaat koiran. Et ehdi miettiä näitä asioita harjoituksissa, sillä palautteen antaminen (oli se sitten myönteistä tai kielteistä) on sadasosasekunneista kiinni.

Aloita harjoitus aina leikillä ja lopeta harjoitus leikkiin. Sinä päätät milloin harjoitus, motivointi ja leikki alkaa ja milloin touhu loppuu. Yleensä kannattaa lopettaa silloin kun homma on kaikkein hauskinta. Treenaa pieniä pätkiä, älä kyllästytä koiraa.

Alkumotivointi on riittävää silloin kun koira on syttynyt, herännyt taistelemaan kanssasi. Ota tällöin ensimmäiset liikkeet. Tarkkaile koiraasi koko ajan, ettei se mene ylikierroksille. On olemassa koiria, joiden luonteeseen kuuluu eräänlainen "perushermostuneisuus". Tällaisille koirille tämä metodi ei välttämättä ole kovin hyvä. Saksanseisojat kuitenkaan harvemmin ovat hermostuneita perusluonteeltaan.

Aivan perusteita opeteltaessa koiraa ei myöskään pidä virittää aivan "tappiin". Tällöin koira innostuksissaan voi herpaantua, eikä jaksa keskittyä kun näytät sille mitä esim. "istu" tarkoittaa. Ensin näytetään, sitten vahvistetaan ehdollistamalla ja sitten vaaditaan. Tämä on mielestäni hyvä tie.

Jos haluat koiralta paremman kontaktin, pistä motivointipatukka vaikkapa takkisi kaula-aukkoon ja kiskaise se sieltä vaikkapa juuri silloin kun koira seuraa sinua erinomaisesti. Näin koira pitää kontaktia sinuun ja nimenomaan sinun kasvojen suuntaan.

Miksi metsästyskoiraa kannattaa mielestäni treeenata MYÖS näin?

Nämä harjoitukset ovat mitä parhaita kontaktin ja yhteistyön lujittajia. Teette todellakin hommia yhdessä, ette vain siten, että sinä käsket ja koira nöyrtyy pakon edessä. Sekä negatiivinen, että positiivinen palaute lähtee tällöin sinusta. Makupalalla palkittaessa motivoiva tekijä on ruoka, tässä se on ohjaaja.

Olen itse huomannut, että koiran tottelevaisuus on tällaisen harjoituksen jälkeen selvästi parempi päivän parin ajan kuin jos harjoittelusta on aikaa viikkoja. Kuten kaikessa treenauksessa, tässäkään ihmeitä ei tapahdu hetkessä. Koira voi jopa olla ensimmäisllä treenikerroilla hämillään siitä miten osallistuva ohjaaja onkaan... varsinkin jos aikaisemmin porkkanan sijasta on viuhunut keppi...