Koulutusta - - Pennut - - Tarinoita - - Ajatuksia - - Uutisia - - Vieraskirja - - Etusivu

 

Koulutusta

Peruskoulutus
- Huoneentaulu
- Koiran motivointi

Metsästyskoulutus
- Nouto, juttu outo?
- Hakevalle riistaa riittää
- Ohjauksen opettaminen
- Pysähtyvä koira

Hakevalle riistaa riittää

Hyvä haku johtaa riistalle. Niin yksinkertaista se on. Mutta miten saada se koira hakemaan? Hausta puhutaan paljon, mutta oikein mistään siihen ei tunnu löytyvän ainakaan internetistä ohjeita ja opastusta. Kirjoissa ja kansissa tietoa on toki ja opuksia seisojan koulutamisesta kannattaakin lueskella. Tässä kuitenkin jotain pientä osviittaa siitä mitä itse olen huomannut ja mitä kokeneemmat ovat minulle aikoinaan neuvoneet.


Hyvä hakija suhteutta hakunsa tuuleen...


... ja maastoon...


... jolloin haku johtaa tehokkaasti...


... riistalle.

Tuuli on koiran toiseksi paras ystävä

Sinä olet sen paras ystävä, mutta ilman tuulta koira on kuin orpo piru. Tuulen käyttö on mielestäni yksi tärkeimpiä ominaisuuksia, joita seisojalta vaaditaan. Tuuli tuo hajut ja vain oikein tuulessa liikkuva koira voi saada riistan hajut nokkaansa.

Miten koira sitten hakee oikein tuuleen? Tuulen liikkeet maastossa ovat hyvin vaihtelevia. Vaikka sinua tuulisi suoraan naamaan, voikin tuuli sadan metrin päässä olla täysin päinvastainen. Esimerkiksi maaston muodot vaikuttavat hurjasti tuulen käyttäytymiseen. Sinä et siis voi sanoa varmasti, että koirasi hakee väärin, jos näet sen juoksevan 150 metrin päässä mielestäsi myötätuuleen. Koiran luona tuuli voikin käydä aivan eri suunnasta kuin sinun kohdallasi.

Periaatteessa koiran kuitenkin pitäisi hakea aina siten, että tuuli on sen jommalla kummalla "poskella". Koiran tulisi siis liikkua poikkituuleen, kääntyä nousten vastatuuleen ja hakea taas seuraava luovi poikkituuleen vastakkaiseen suuntaan.

Joskus näkee ohjaajan pakottavan koiraansa ohjauksella poikkituuleen. Toki koira saadaan sitenkin juoksemaan oletettuun sivutuuleen, mutta kuten edellä sanoin, et koskaan voi tietää miten tuuli 150 metrin päässä käy. Komentaessasi koiraa korjaamaan kurssiaan, voitkin tietämättäsi käskeä sen hakemaan suoraan myötätuuleen. Tällöin varsinkaan nuori koira ei opi tuulen käyttöä.

Nuoren koiran koulutuksessa olisi aina edettävä mahdollisimman selkeään ja tasaiseen vastatuuleen. Pentu saadaan helposti luovimaan vastaiseen kun luovit itse mukana. Pentu seuraa liikkeitäsi ja tuuli tuo sen sieraimiin tuoksuja etumaastosta. Samalla saat koiran pitämään hyvin kontakia ja sopeuttamaan liikkeensä sinun liikkeisiin. Pistä siis ensimmäisillä reissuilla kädet taskuun ja lompsi itse luovien vastatuuleen. Kun koira ottaa sinuun kontaktia, käännyt seuraavalle luoville.

Näin kulkien koira säilyttää haussa itsenäisyytensä, mutta havaitsee samalla tuulen vaikutuksen; tuuli tuo tuoksut. Oikeastaan sinä et edes kouluta koiraa vaan tarjoat vain sille mahdollisuuksia oppia. Tarjoa sille vain hyviä olosuhteita. Huonoissa tuuliolosuhteissa teet koirallesi vain hallaa.

Kun haku laajenee

Kun koiran haku sitten pikkuhiljaa avautuu ja laajenee, on sinun tärkeää saada haku etenemään. Nuori koira palaa usein omia jälkiään takaisin luovilta, eikä se ole ollenkaan vaarallista. Kun koiran itsevarmuus lisääntyy, osaa se tulla luoviltaan myös "puhdasta" linjaa pitkin.Yksi konsti kannustaa haun etenemiseen, on kävellä avoimessa maastossa aina hieman koiran jo hakeman alueen yli. Se, kuinka paljon voit mennä yli koiran jäljistä, riippuu maastosta ja tuuliolosuhteista. Yleensä 10 metriä jo riittää, jotta koira ottaa seuraavan luovin edellisen yläpuolelta.

Muista, että koiran on edettävä sinun tahtiin, eikä sinun koiran tahtiin. Jos koira siis vaikkapa painelee liian kauas tuulleen, ei sinun pidä lähteä sen perään juoksemaan.

Yleensä nuori koira tekee myös paljon lehmänkäännöksiä. Lehmänkäännös tarkoittaa sitä, että koira luovinsa päässä kääntyy myötätuuleen ja palaa osan matkaa takaisin jo hakemansa alueen alapuolelta. Myötätuuleen kääntymisessä on aina riski törmätä lintuun. Lehmänkäännökset jäävät kuitenkin pois ajan myötä kun haku alkaa etenemään kunnolla vastatuuleen ja koira saa lisää itsevarmuutta.

Kun haku sitten laajenee ja koira saa päivä päivältä, reissu reissulta enemmän itsevarmuutta huitelee se ehkä joskus kovinkin pitkäksi toviksi luovilleen. Se luottaa jo liikaa itseensä. Tällöin on vaarana, että koirasta tulee harhailija, itselleen metsästäjä, joka käy aina kerran pari tunnin aikana luonasi ilmoittautumassa, etkä sinä oikeastaan näe sitä metsäreissullasi ollenkaan. Pahin virhe koiran häipyessä horisonttiin, on alkaa kutsumaan sitä pillillä tai huudoilla luokse. Tällöin nuori koira vain oppii, että "kyllä ukko pitää minusta huolen... antaa palaa vaan...".

Sinun on tehtävä koirallesi selväksi, että ellei se pidä yhteyttä sinuun, se voi kadottaa sinut. Hyvä konsti on mennä piiloon koiralta kun näet sen lähtevän harharetkelle. Puussa on istuskellut moni nuoren koiran omistaja, myös minä.

HUOM! Muista kuitenkin, ettei luoviltaan palaamaton koira aina ole lähtenyt livohkaan. Se voi olla myös seisomassa. Käy siis aina tarkistamassa suunta, jossa koiran viimeksi näit, ennen kuin kiipeät puuhun tai painut louhokseen.

Kun sitten huomaat koirasi ottaneen ritolat, olet kiivennyt puuhun ja koira saapuu pyörimään paikalle, josta olet haihtunut savuna ilmaan, tulee sille usein hätä. Älä tule heti pois piilostasi, vaan anna koiran hätääntyä. Kun sitten huomaat, että koirasi käy pikku mutkan jossain lähistöllä sinua etsimässä, tule näkösälle niin että koira voi sinut löytää.

Kun koira sinut löytää, ota se vastaan avosylin, mutta vältä ylenpalttista kehumista. Lähde jatkamaan tämän jälkeen matkaa muina miehinä.

Maaston huomioiminen

Kokeneemmat koirat liikuskelevat usein varsin omituisia kuvioita maastossa. Harjaantuneen metsämiehen silmään liikkumisessa on toki järkeä, mutta suurkaupungin lähiöstä lähteneelle, metsästystä harrastamattomalle ihmiselle voi tulla hätä käteen koiransa kanssa. Miksi se hakee noin oudosti?

Koirat eivät ole tyhmiä. Ne osaavat suhteuttaa hakuaan paitsi vallitsevaan tuuleen, myös vallitsevaan maastoon. Yksinkertaisin esimerkki tästä on maaston muuttuminen avotunturista tunturikoivikoksi. Osaava koira supistaa hakuaan peitteisemmässä maastossa. Monimuotoisimmillaan haun suhteuttaminen maastoon on kuitenkin paljon mutkikkaampaa. Mieti siis aina kun seuraat koiraasi, miksi se hakee niin kuin se hakee. Voi olla, että sinun "hakua osaamaton" koirasi onkin virtuoosi maastonkäytössä. Taitava koira poimii kokemuksensa avulla maastosta ns. hotspotit. Se on ehdollistunut sille, että koivupuska tunturin rinteessä kätkee usein sisälleen riekkopoikueen.

Yleisesti ottaen haun "hyvyys" on suoraan verrannollinen riistatilanteiden onnistumiseen. Tärkeää ei mielestäni ole se millä nopeudella tai tyylillä koira hakee, hakeeko se laajasti vai hieman suppeammin. Tärkeintä on, että koira käyttää tuulta ja maastoa hyväkseen. Koiran tehtävä on vain löytää linnut. Yksinkertaista!