Koulutusta - - Pennut - - Tarinoita - - Ajatuksia - - Uutisia - - Vieraskirja - - Etusivu

 

T-pentue mettäkoiriksi

T-pentueen alkutaival

Yhdistelmästä

ToukoPouko

TuomaKuoma

TyyliLyyli

TyyniTyyne

TarkkaMartta

 

T-pentue mettäkoiriksi

Katselin tuossa, että yli kaksi vuotta on edellisestä päivityksestä vierähtänyt. Lienee siis aika päivittää jotain uuttakin välillä. Kerrottakoon pennuista.
 

TyyniTyyne "Tyyne"

Tyyne, tuo viimoinen ja pahnanpohjimmainen, joka "jäi" Jounille koiraksi on tietenkin se porukan paras. Sille on ammuttu jo ruma läjä lintuja viime syksystä lähtien. Tyyne muistuttaa olemukseltaan varsin paljon emäänsä. Pari koettakin on käyty. Viimeisimmästä Lapinlahden kokeesta Tyyne sai sen AVO 1 tuloksen, minkä ansaitsikin, ja nousi voittajaluokkaan. Junkkarista tuli aikanaan NUO kolmonen ja sen jälkeen tilille on kertynyt myös pari AVO kakkosta. Hyviä tuloksia ja kertovat Tyynen tasaisen varmasta toiminnasta.

Jouni on innokas metsämies ja ohjaa ilmeettömän tehokkaasti Tyyneä metsällä. Tietämätön ei edes hoksaa miten hän liikkeellään saa koirankin kulkemaan maastossa kuin ajatus. Siihen ei pillejä ja huitomista tarvita, mutta tarvittaessa koira on myös selkeästi ohjattavissa. Ruotsissa pääsin toimintaa näkemään ja se on just sitä, mitä pitääkin niin koiran kuin miehenkin osalta. Valitettavasti päivät tahtoivat olla heikkotuulisia ja pennut hakivat varsin vähän. Suomen jahtikauden ajan on Tyyne kuitenkin ollut taas pahanteossa ja metsoista lähtien on pohjoista viljaa taitettu. Tiedotusta treenaillaan nyt ja se alkaakin olla jo hyvällä mallilla.

Tyynellä murtui syksyn aikana jahdissa ollessa häntä. Amputaatiossa lähti pois noin 10 sentin pätkä, mutta se ei näytä Tyntsyn liikettä haittaavan.


TyyliLyyli "Jane"

Jane pisteli vuosi sitten erittäin lupaavaa nuoren koiran hakua. Fasaaneilla piipahdettaessa se napsi niitä jo oikein mukavasti seisontaan. Nyt 2011 alkusyksystä sille myös ammuttiin ensimmäiset linnut. Lintukoiran virallinen ura alkoi makeasti riekkodubleella.

Jokin kumma Janeen kuitenkin syksyn aikaan iski. Sen olemus muuttui täysin. Siitä tuli hellyydenkipeä syliin ruikuttaja, joka haukahtelee haun aikana ja änkäytyy jalkoihin pyörimään. Tauolla se tunkee volisemaan kainaloon. Epänormaalin käytöksen syyksi epäillään harvinaisen vaikeaa valeraskautta. Hormoonihoitojen vaikutuksesta en ole vielä saanut Juhalta vastausta. Mies on tällä hetkellä uusien työkuvioiden takia hyvin kiireinen, mutta metsään koira on silti hyvin päässyt.


ToukoPouko "Touko"

Touko on tehty jämäpaloista. Siltä puuttuu toinen palli ja virtsateissäkin on jotain häikkää tutkimuksissa ilmennyt. Tämä näkyy lähinnä satunnaisena tiputteluna. Vaikka Touko oli pentulaatikon rohkein pentu, on siitä ilmennyt myös tiettyä varautuneisuutta uusissa tilanteissa. Näin ne koirat muuttuvat iän myötä.

Touko tuli syksyllä kolmeksi viikoksi meille asustelemaan Mikan kanssa. Ensin oli viikko huilia Ruotsin reissun jäljiltä ja sitten pari viikkoa silkkaa jahtia. Ruotsissa Touko sai ensimmäiset kunnolliset tilanteet ja kun pieni perään luistelu asettui, pudotti Mika Toukolle muutaman pummitilanteen jälkeen Rovaniemeltä ensimmäiset linnut. Jahtireissun aikana Toukolle sitten kertyikin jo ihan mukava kasa tirppoja.

Lisää Toukon toilailuja löytyy os. http://gimmamali.blogspot.com/p/toukkis.html
 

TuomaKuoma "Timi"

Timi on myös metsällä kulkenut ja tilanteita saanut. Se hakee lujaa ja laajasti, ja sen seisontakynnys on korkea. Vielä jahtisyksyn puolessa välissä se ei ollut malttanut seisontaa pitää avanssiin saakka. Tässä suhteessa se kuulostaa aivan Martalta, josta kerron tuossa alempana.

Timikin on koottu eripariosista. Silllä on reilu purentavika ja alaleuka on noin sentin yläleukaa lyhyempi. Timin elämää se ei haittaa, eikä esimerkiksi hampaita ole tarvinnut poistaa. Noudettavatkin pysyvät suussa.

Timi on kuulemma kova noutamaan. Oli poijjat heitelleet keppiä sille pitkin iltaa ja ei kun vaan noutaa. Kasvattaja hieman kiristeli hampaitaan moisesta "koulutuksesta" kuullessaan.

 

TarkkaMartta "Martta"

Martta on se pentueen tuuliviiri. Tulta ja tappuraa, aina johonkin päin pörisemässä. Alkusyksystä tuntui, että Martta kuvittelee ikänsä olevansa spanieli. Sekunnin seisonta ja sitten linnut ylös. Perään ei yritetty. Aikani katselin tätä touhua kunnes Ruotsissa eteen sattui riekkopoikue. Sellan hajottama poikuus oli mukavasti levällään ja Martta sai kaksi hyvää mahdollisuutta. Ei toivoakaan kunnon seisonnasta. Kun kolmas lintu oli edessä, keräsin keuhkot täyteen ilmaa ja heti oma-alotteisen noston alkaessa päästin perkeleet ja muut kirosanat ilmoille. Ripitin koiraa sen verran voimallisilla sanoilla siinä jängällä, että varmasti lähitienoon riekkojakin hävetti se kiroilun määrä.

Tiedä sitten oliko ripityksen syytä vai mitä, mutta vajaa viikko tästä uskalsin pudottaa Martalle ensimmäisen linnun. Saman tien aloitettiin myös tiedotuksen treenaaminen ja se onnistuikin varsin helposti. Pari lintua alkuun ilmoille, mutta sitten toiminta muuttui ja koira irtosi hyvään tiedotukseen. Haku on laajaa ja koira kulkee lujaa, mutta haussa on kuitenkin selvästi järkeä. Tuulenkäyttö on hyvää ja maaston käyttöönkin alkaa tulla kokemuksen tuomaa ideaa. Tyytyväinen olen pikkupirpanaan.

Lapinlahdella marraskuun puolivälissä 2011 Martta osallistui sitten ensimmäiseen AVO-luokan kokeeseensa. Tätä ennen oli startattu vain Junkkarissa. Eväät ykköseenkin oli kasassa, mutta pari töppiä pudotti sijoituksen kuitenkin vielä AVO 2 palkintoon. Hieno tulos sekin!

 


Tyynelle on moksittu melko läjä lintua ja koira myös nousi voittajaluokkaan syksyllä 2011.

 


Janen jahtikoiran ura alkoi hienosti riekkodubleella.

 


Toukolle pudotettiin ensimmäinen lintu jo syksyllä - 10 syksynä, mutta varsinaiseksi jahtikoiraksi se kasvoi syksyllä 2011.




Martta kunnostautui paitsi mettojen pyytäjänä, myös pienpetokoirana. Kettu pääsi hengestään kun Martta sai sen ajosta lopulta kiinni.