Koulutusta - - Pennut - - Tarinoita - - Ajatuksia - - Uutisia - - Vieraskirja - - Etusivu

 

Tarinoita

- Kietale
- Yö autiotuvalla

- Sisäinen palo
- Kevättalven päivä
- Pitkospuita pistelen
- Junkkarissa -05
- Polvi
- Veetin ja Sellan kanssa kokeissa

 

Sisäinen palo

Se oli seisonut jo muutamaa lintua aiemminkin tällä reissulla. Naperolla on ikää reilu seitsemän kuukautta ja jatkuva pennun virne naamallaan. Sama tenho näkyy sen liikkeissä, toimissa ja touhuissa. Metsällä se juoksee ja etsii, ei oikein tiedä mitä, mutta tietyt hajut kiinnostavat. Se on pikkukoira, seisojantekele. Olemme Juhan kanssa löytäneet sen juuri sieltä minne se luovillaan katosi. Se seisoo.

Tulimme Muotkaan lokakuun lopulla. Rovaniemeltä otin mukaan Juhan, savolaissyntyisen kaverin, joka oli harkitsemassa seisojan hankkimista. Juha oli myös opastanut minua syksyn kuluessa Rovaniemen maisemien saloihin. Hyvin opastikin, mukavia uusia maisemia löytyi syksyn mittaan. Kyllä pohjoisessa oli hieno asua.

 


Tuulen tuivertaessa aivvilla, tarjoaa kota hetken aikaa suojaansa. Kahvipannu porisee, kaksi koiraa ja kaksi metsästäjää makoilevat tyytyväisinä porontaljoilla.

Kuljimme päivän Roavvoaivvilla. Veeti laajensi tapansa mukaan hakuaan kun lintuja ei näkynyt. Tästä sitten seurasi, että koira oli jatkuvasti hukassa, mistä taas seurasi, että Sella sai olla irti ja hakea lähimaaston. Ja niinhän siinä kävi tietenkin, että pikkukoira löysi linnut kun iso harhaili missä sattui. Pari tilannetta saatiin, mutta ne eivät vielä olleet sellaisia, joista koiran olisi voinut palkita pudotuksella. Sen tiesin, että pentu pysyy kyllä paikallaan kun linnut siivittävät ja ammutaan. Olin mielessäni ajatellut tämän siksi hetkeksi kun vahvistaisimme oikeaa toimintaa pudotuksella, palkkiona siitä, että kaikki menee nappiin.

En ole milloinkaan ymmärtänyt sitä logiikkaa, että koiralle pitää olla tietty määrä tilanteita ennen kuin sille voidaan tiputtaa lintu. Miten ihmeessä jokin lukumäärä riistatöitä voi taata sen, että koira on valmis tiputukseen? Luvut ovat ihmisen kehittämiä määreitä, ei koira niistä mitään ymmärrä. Et voi mennä sille sanomaan, että vielä viisitoista riistatyötä ja sitten höyhenet pölisee. Malta koiraseni, malta.

Tokihan koiralla pitää olla riistatöitä alla, ennen kuin voit sille pudottaa. Niitä pitää olla alla, jotta voit tietää, miten koirasi riistatilanteissa toimii. Onko jotain petrattavaa, johon on kiinnitettävä erityistä huomiota? Mutta lukumäärällisesti on aivan sama, onko niitä viisitoista vai sataviisitoista. Mielestäni koiralle pitää tiputtaa silloin kun se on oivaltanut oikean toimintamallin. Silloin tuota toimintamallia pitää vahvistaa ja helpoiten se tehdään tiputtamalla sille lintu. Tietysti tottelevaisuuden on oltava tässä vaiheessa kunnossa, mutta loppujen lopuksi kukaan ei voi sanoa tekeekö koira sen helpommin paukkunoudon jos sille tiputetaan lintu kymmenennestä tai viidennestäkymmenennestä tilanteesta. Olisi mietittävä, mitä tiputuksella haetaan. Minusta sillä haetaan uutta, entistä vahvempaa paloa matkalla kohti metsästyskoiran kypsyyttä.


Pikkukoira, välillä niin pentu, välillä niin aikuinen.

Tuona lokakuisena päivänä näin seitsenkuisessa pennussani pienen lepattavan liekin. Siellä se kyti ja heilahteli koiran luoviessa pitkin aivvin reunoja, välillä koivikkoon toviksi häviten, välillä kohti lakea kiitäen. Kun riekon hajut sen kirsun tavoittivat, roihahti liekki kuin tulen tarttuessa rätisten tervaskiehiseen.

Ja nyt pentuni seisoo. Olemme jo lähes palanneet tien varteen ja matkalla on vain yksi vaaranlaki, jonka laella kiiltä samanlainen orastava pälvikalju kuin meikäläisen ohimoilla ja päälaella. Sen kai se tekee kun aikansa tunturissa tuulen tuiverruksessa kulkee. Ei pidä sen paremmin viimassa hiusjuuri otettaan päänahasta kuin tunturikoivun juuri kalliosta. Siinä pälven rajassa pentuni seisoo. Annan Veetin remmin Juhalle ja kaivan panoksia taskustani. Haulikon lukkojen välissä on nuoskalunta. Perkele, nytkö tämänkin piti sattua! Tämän siitä saa kun hienostelee ja kävelee lukot auki rinnakkaisen perä olalla heilahdellen. Ei mene lukot kiinni. Pentu on seisonut jo pitkään ja minä tuhraan lunta pois lukkojen välistä. Juha ojentaa haulikkoaan minulle, päällekkäispiippuista. Siitä on monta kuukautta kun viimeksi olen päällekkäisellä ampunut ja silloinkin radalla. Tuleekohan tästä mitään?

Panokset solahtavat pesiinsä ja lukot loksahtavat varmasti kiinni. Nyökkään Juhalle ja lähden reilua kävelyvauhtia kohti koiraa. Pentu ei hievahdakaan kun saavun sen viereen muutaman metrin päähän. Luvasta tuhannet lumihiutaleet räjähtävät alas matalista koivuista koiran ympäriltä. Avanssi vie noin kymmenen metriä ja koira ottaa uuden seisonnan, vilkaisee vielä takseenkin pikaisesti. Annan uuden luvan, koira syöksyy muutaman metrin ja sen kuonon edestä kirpoaa taivaalle kolme elämänlintua. Koira pysähtyy heti. Valitsen päällimmäisen ja odotan, että se nousee puiden latvojen ylle. Laukaus kieräyttää riekon alas, se putoaa koivun latvukseen ja kimpoaa muutaman metrin taakse päin. Siitä se kierii pitkin oksia alas maahan ja jää hakkaamaan siipiään noin viidentoista metrin päähän koirasta. Pennun silmät pullistuvat ja vartalo jännittyy. Komennan uudestaan koiraa maahan ja se malttaa, rauhoittuu hieman.

Riekko on kaunis, jo aivan valkoinen aikalintu. Pentu makaa innosta täristen hangessa kun riiputan riekkoa sitä kohden samalla ylistyssanoja ilmoille viskellen. Vapauttava lupa singauttaa koiran vasten rinnuksiani. Piiska heiluu niin että reisiin sattuu. Naama ja riekko nuollaan moneen kertaan. Tämä on niitä hetkiä, jotka jättävät aina pysyvät jäljen koiraan, mutta varsinkin sen omistajaan. Pennun ensimmäinen lintu, askel kohti aikuisuutta.

Sinä hämärtyvänä iltapäivänä se pieni liekki pikkukoiran sydämessä kasvoi valtavaksi roihuksi. Niin kuin Juhani Aho kalakaskussaan "Ensimmäinen onkeni" kuvailee nuoren pojan tuntoja ensimmäisen itse saadun riistan jälkeen, niin myös minä voin kuvata pentuani tuona hetkenä:

"Hän ei silloin ole enää lapsi, vaan mies, ainakin omasta mielestään. Se on heränneen itsetunnon suunnattoman paisutuksen päivä, askel leikistä toden tekoon"