Hakevalle riistaa riittää

Sella – paras hakija, joka minulla on ollut – ja harvoin muillakaan nähnyt. Tässä mennään Riistakoiran finaalissa 2012 Iijärvellä. (Kuva: Sari Penttinen)

Hyvä haku johtaa riistalle. Niin yksinkertaista se on. Mutta miten saada se koira hakemaan? Kirjoissa ja kansissa tietoa on toki ja opuksia seisojan koulutamisesta kannattaakin lueskella. Lähes poikkeuksetta kuitenkin törmää äksiisimäisiin kaavakuviin sitä, millaista haun pitäisi kuvioltaan olla. Mutta haku on oikeastaan paljon muuta kuin se, mitä koiran jäljet piirtävät.

Tässä jotain pientä osviittaa siitä mitä itse olen huomannut ja mitä kokeneemmat ovat minulle aikoinaan neuvoneet.

Seuraapa savua

Tuuli on koiran toiseksi paras ystävä. Sinä olet sen paras ystävä, mutta ilman tuulta koira on kuin orpo piru. Tuulen käyttö on mielestäni yksi tärkeimpiä ominaisuuksia, joita seisojalta vaaditaan. Tuuli tuo hajut ja vain oikein tuulessa liikkuva koira voi saada riistan hajut nokkaansa.

Miten koira sitten hakee oikein tuuleen? Tuulen liikkeet maastossa ovat hyvin vaihtelevia. Istupa tulilla ja seuraa miten nuotiosta loittoneva savu maastossa kulkee. Vaikka tuuli olisi kuinka rauhallinen ja selkeä, kuljeskelee savu mutkille ja pyörteille. Niin kulkevat hajutkin maastossa.

Vaikka sinua tuulisi suoraan naamaan, voikin tuuli sadan metrin päässä olla täysin päinvastainen. Esimerkiksi maaston muodot vaikuttavat hurjasti tuulen käyttäytymiseen. Sinä et siis voi sanoa varmasti, että koirasi hakee väärin, jos näet sen juoksevan 150 metrin päässä mielestäsi myötätuuleen. Koiran luona tuuli voikin käydä aivan eri suunnasta kuin sinun kohdallasi.

Periaatteessa koiran kuitenkin pitäisi hakea aina siten, että tuuli on sen jommalla kummalla ”poskella”. Koiran tulisi siis liikkua poikkituuleen, kääntyä nousten vastatuuleen ja hakea taas seuraava luovi poikkituuleen vastakkaiseen suuntaan.

Joskus näkee ohjaajan pakottavan koiraansa ohjauksella poikkituuleen. Toki koira saadaan sitenkin juoksemaan oletettuun sivutuuleen, mutta kuten edellä sanoin, et koskaan voi tietää miten tuuli 150 metrin päässä käy. Komentaessasi koiraa korjaamaan kurssiaan, voitkin tietämättäsi käskeä sen hakemaan suoraan myötätuuleen. Tällöin varsinkaan nuori koira ei opi tuulen käyttöä.

Heitä koira luoville

Nuoren koiran koulutuksessa olisi aina edettävä mahdollisimman selkeään ja tasaiseen vastatuuleen. Vaikka hajut pyörteilevät aina, on selkeä rauhallinen tuuli kuitenkin pennulle helpoin. Pentu saadaan luovimaan vastaiseen kun luovit itse mukana. Pentu seuraa liikkeitäsi ja tuuli tuo sen sieraimiin tuoksuja etumaastosta. Samalla saat koiran pitämään hyvin kontakia ja sopeuttamaan liikkeensä sinun liikkeisiin. Pistä siis ensimmäisillä reissuilla kädet taskuun ja lompsi itse luovien vastatuuleen. Kun koira ottaa sinuun kontaktia, käännyt seuraavalle luoville.

Tärkeää tässäkin on ajoitus. Koira pitää ikään kuin heittää seuraavalle luoville. Kun koira lähestyy sinua, ole valppaana. Kun se ottaa kontaktin ja tulee sinua kohti, tee selkeä ja rivakka suunnan muutos siihen suuntaan, johon haluat koiran etenevän. Kun koira ohittaa sinut, voit taas kääntää siihen suuntaan, johon olette etenemässä. Keinuta sitä kuin lasta kiikussa, älä anna vaihdin pysähtyä vaan tyrkkää oikealla hetkellä sopivasti vauhtia. Ikään kuin heijaat sen seuraavalle luoville. Pidä etenemissuunta nuoren koiran kanssa selkeänä, jotta se voi seurata liikettäsi.

Näin kulkien koira säilyttää haussa itsenäisyytensä, mutta havaitsee samalla tuulen vaikutuksen; tuuli tuo tuoksut. Samalla se oppii tarkkailemaan sinua, pitämään yhteyttä. Oikeastaan sinä et edes kouluta koiraa vaan tarjoat vain sille mahdollisuuksia oppia. Tarjoa sille vain hyviä olosuhteita. Huonoissa tuuliolosuhteissa teet koirallesi vain hallaa.

Kun haku laajenee

Kun koiran haku sitten pikkuhiljaa avautuu ja laajenee, on sinun tärkeää saada haku etenemään. Nuori koira palaa usein omia jälkiään takaisin luovilta, eikä se ole ollenkaan vaarallista. Kun koiran itsevarmuus lisääntyy, osaa se tulla luoviltaan myös ”puhdasta” linjaa pitkin. Yksi konsti kannustaa haun etenemiseen, on kävellä avoimessa maastossa aina hieman koiran jo hakeman alueen yli. Se, kuinka paljon voit mennä yli koiran jäljistä, riippuu maastosta ja tuuliolosuhteista. Yleensä 10 metriä jo riittää, jotta koira ottaa seuraavan luovin edellisen yläpuolelta.

Muista, että koiran on edettävä sinun tahtiin, eikä sinun koiran tahtiin. Jos koira siis vaikkapa painelee liian kauas tuuleen, ei sinun pidä lähteä sen perään juoksemaan.

Yleensä nuori koira tekee myös paljon lehmänkäännöksiä. Lehmänkäännös tarkoittaa sitä, että koira luovinsa päässä kääntyy myötätuuleen ja palaa osan matkaa takaisin jo hakemansa alueen alapuolelta. Myötätuuleen kääntymisessä on aina riski törmätä lintuun. Lehmänkäännökset jäävät kuitenkin pois ajan myötä kun haku alkaa etenemään kunnolla vastatuuleen ja koira saa lisää itsevarmuutta.

Kun haku sitten laajenee ja koira saa päivä päivältä, reissu reissulta enemmän itsevarmuutta, huitelee se ehkä joskus kovinkin pitkäksi toviksi luovilleen. Se luottaa jo liikaa itseensä. Tällöin on vaarana, että koirasta tulee harhailija, itselleen metsästäjä, joka käy aina kerran pari tunnin aikana luonasi ilmoittautumassa, etkä sinä oikeastaan näe sitä metsäreissullasi ollenkaan. Pahin virhe koiran häipyessä horisonttiin, on alkaa kutsumaan sitä pillillä tai huudoilla luokse. Tällöin nuori koira vain oppii, että ”kyllä se tuo tyyppi pitää minusta huolen… antaa palaa vaan…”.

Sinun on tehtävä koirallesi selväksi, että ellei se pidä yhteyttä sinuun, se voi kadottaa sinut. Hyvä konsti on mennä piiloon koiralta kun näet sen lähtevän harharetkelle. Puussa on istuskellut moni nuoren koiran omistaja, myös minä. Nykyään on kuitenkin helpompi ja turvallisempi konsti – tutkapanta. Selkeässä maastossa voit aivan hyvin lompsia autolle ja hurauttaa turvallisen matkan päähän katselemaan kun harhailijalle tulee hätä. Tässäkin panta on hyvä renki, ei isäntä.

HUOM! Muista kuitenkin, ettei luoviltaan palaamaton koira aina ole lähtenyt livohkaan. Se voi olla myös seisomassa. Käy siis aina tarkistamassa suunta, jossa koiran viimeksi näit, ennen kuin kiipeät puuhun tai painut louhokseen. Jos sinulla on käytössä tutka, niin harkitse tarkkaan menetkö seisonnalle. Opetatko koiran siihen, että se saa seista riistan kaukaa ja sinä etsit sen? Vai odotellaanko sitä aikaa, että koira ymmärtää tarvitsevansa sinut mukaan riistatöihin ja hakee sinut – tiedottaa? Minä en menisi aloittelevan koiran seisonnalle jos se on ottanut sen harhailun päätteeksi.

Kun huomaat koirasi ottaneen ritolat, olet kiivennyt puuhun tai häipynyt muuten kauemmaksi, ja koira saapuu pyörimään paikalle, josta olet haihtunut savuna ilmaan, tulee sille usein hätä. Älä tule heti pois piilostasi, vaan anna koiran hätääntyä. Kun sitten huomaat, että koirasi käy pikku mutkan jossain lähistöllä sinua etsimässä, tule näkösälle niin, että koira voi sinut löytää.

Kun koira sinut löytää, ota se vastaan avosylin, mutta vältä ylenpalttista kehumista. Lähde jatkamaan tämän jälkeen matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Älä missään tapauksessa rankaise siitä, että se sinut löysi.

Aili hakee myötätuuleen Pudasjärven kokeissa 2018. Tällä jängällä se näytti totisesti kyntensä myötätuulihaussa, joilloin koiran on haettava syvyyttä ja tultava sitten vastatuuleen luovien kohti ohjaajaa. Kaunista, ja siksi huippupisteet 97 p./AVO1 kun kaikki muukin onnistui.

Maaston huomioiminen

Kokeneemmat koirat liikuskelevat usein varsin omituisia kuvioita maastossa. Harjaantuneen metsämiehen silmään liikkumisessa on toki järkeä, mutta aloittelevalle voi tulla hätä käteen koiransa kanssa. Miksi se hakee noin oudosti?

Kokeneemmat koirat osaavat suhteuttaa hakuaan paitsi vallitsevaan tuuleen, myös vallitsevaan maastoon. Ne tietävät miten riistaa löytyy. Yksinkertaisin esimerkki tästä on maaston muuttuminen avotunturista tunturikoivikoksi. Osaava koira supistaa hakuaan peitteisemmässä maastossa. Monimuotoisimmillaan haun suhteuttaminen maastoon on kuitenkin paljon mutkikkaampaa. Mieti siis aina kun seuraat koiraasi, miksi se hakee niin kuin se hakee. Voi olla, että sinun ”hakua osaamaton” koirasi onkin virtuoosi maastonkäytössä. Taitava koira poimii kokemuksensa avulla maastosta ns. hotspotit. Se on ehdollistunut sille, että koivupuska tunturin rinteessä kätkee usein sisälleen riekkopoikueen.

Se hyvä haku?

Yleisesti ottaen haun ”hyvyys” on suoraan verrannollinen riistatilanteiden onnistumiseen. Tärkeää ei mielestäni ole se millä nopeudella tai tyylillä koira hakee, hakeeko se laajasti vai hieman suppeammin. Tärkeintä on, että koira käyttää tuulta ja maastoa hyväkseen. Koiran tehtävä on vain löytää linnut ja sinun löytää koira kun se seisoo. Yksinkertaista!